Helsingin keskustaa halkovan valtaväylän alkupisteessä seisoo monumentaalinen ja postinkeltainen talo. Asiallisen uljas, moniulotteinen rakennus tervehtii ohikulkijaa alkuperäisessä 30-luvun klinkkeriverhoilussaan, jonka kuuluisa Kupittaan Savi poltti tarkoin harkitussa sävyssä.
Joissakin dokumenteissa puhutaan vielä Kaasutehtaan korttelista paikalla sijainneen tehtaan mukaisesti. Tehtaan kaasukellosta leipoutui välillä kaupungin kerman suosima rullaluistinrata Maisteri J. O. Olanderin toimesta. Kunnes paikalle isänmaallisessa rakennushengessä, sotien keskellä ja kansainvälistä näytönhalua uhkuen, masinoitiin aikakauden suurin rakennusprojekti — Helsingin posti- ja lennätintalo.
Arkkitehdit Jorma Järvi ja Erik Lindroos valittiin kilpailun perusteella suunnittelijoiksi, joskin nuorten arkkitehtien epäiltyä kokemattomuutta otettiin valvomaan myös seniorimpi arkkitehti Kaarlo Borg. Neuvottelutaitoa varmasti vaadittiin, kun jättimäinen, poliittisesti korkean profiilin projekti vietiin alusta loppuun. Arkkitehtoninen lopputulos on murrosajan sekoitus, jossa klassismin monumentaalisuus ja pelkistetty koristeellisuus yhdistyvät tervehenkisen funktionalismin periaatteisiin. Borgin jälki Järven ja Lindroosin näkemykseen.
Yhdestä tarkoituksesta huolimatta rakennuksessa on alusta alkaen toiminut lähes kylämäinen monimuotoisuus eri posti- ja lennätintoimintaa palvelevien osien summana, henkilökunnan asunnot mukaan lukien. Lapset ovat hiihtäneet ja luistelleet aikoinaan kattoterassilla, ja moni pitkäaikainen ystävyys ja parisuhde on saanut alkunsa opiskelija-asuntojakin sisältäneen talon kotibileissä. Postitalon parvekkeella onkin erityinen paikka sydämissä.
Maan suurimman postin sujuvuutta pieteetillä hakeneen arkkitehtuurin joustavuutta testaa sen nykyfunktio toimisto- ja asiakastiloina. Yritykset lääkäriasemista teknologiafirmoihin, kauppoihin ja ravintoloihin ovat ottaneet Postitalon historialliset salit, konttorit ja käytävät ylpeästi omakseen. Sijainti kaupungin ytimessä palveluineen ja houkutuksineen tekee käyttäjät tyytyväiseksi, samalla kun työpaikkaliikenteen kaikki vaihtoehdot autopaikoista asemiin tuovat postitalolaiset aina kuivin jaloin perille. Postitalon ylimmän kerroksen korkeuksista Helsingin kuhina hahmottuu mieltä ylentävällä tavalla.
Postitalo elää uutta muutoksen ja edistyksen aikaa. Suojeltua maamerkkiä kunnioittaen tiloja muokataan kunnianhimolla ja tulevaisuudenkin tekijöitä silmällä pitäen. Monumentaalista elinvoimaa tarjoava Postitalo on työelämyskeidas, jossa vanhan ajan eleganssi Helsingin paraatipaikalla kohtaa huolella kehitetyt palvelut käyttäjille, suurta yleisöä unohtamatta. Moni kuuluisa julkishistoriallinen rakennus sulkeutuu käyttötarkoituksen muuttuessa — pysymällä osana urbaania helsinkiläisyyttä, Postitalo näyttää suuntaa avoimen kaupungin puolesta. Niin vanha kuin uudistettukin Postitalo haluaa hengittää ja antaa elämän ja ihmisvirtojen soljua lävitseen, kutsua nauttimaan kattojen korkeudesta, uljaista ikkunoista ja siitä arkipäivän loistokkuudesta, jota Postitaloon aikoinaan jo runsaasti ladattiin.
